Toisen viikon tuulet 13-19.11

Bom dia!

Toinen viikko hurahti ihan silmissä. Aika on muutenkin mennyt todella nopeaa. Kohta ollaankin jo puolivälissä koko reissua, ja sitten se onkin jo ohi. Kyllä tänne kelpaisi jäädäkin! Niin kaunista kaikkialla, vaikka syksy on vienyt osasta lehtipuista jo lehdet. Onneksi kuitenkin suurimpaan osaan puista ne jää niin on vihreää kaikkialla. Muutenkin värejä riittää talvikauden kukkien ja muiden kasvien ansiosta. Sitruspuut on vieläkin ihan lemppareita!

Tällä viikolla alkuviikosta satoi ihan kauheasti vettä. Sää oli muutenkin aika synkän puoleinen. Onneksi kuitenkin viikonloppua kohti sää selkeytyi. Aurinko paistoi koko viikonlopun ja pääsimme sitten nauttimaan 22 asteen lämpötiloista.

Maanantaina kuitenkin mentiin töihin. Samoin tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Kaikki päivät olivat suht samanlaisia: aamutoimissa auttamista, suihkutuksia, paikkojen siistimistä, ruokailuissa avustamista ja asukkaiden kanssa seurustelua. Välillä kyllä tuo kielimuuri on aika ongelmallinen niin asukkaiden ja muidenkin hoitajien kanssa, mutta onneksi pitkienkin selittelyiden, selvittelyiden, tulkkausten ja viittomisten jälkeen asiat tulevat selväksi... tai ainakin melkein. Kunhan melkein ymmärrämme toisiamme niin kaikki järjestyy. Muuten eka työviikko sujui kyllä hyvin. Tullut työ jo tutuksi hyvin muista työharkoista. Täällä toki aika paljon eri käytäntöjä ja tapoja, mutta niihinkin on kyllä päästy hyvin kiinni.

Perjantaina oli tarkoitus tehdä koulujuttuja, mutta esedulle tehdyn kyberhyökkäyksen takia se ei oikein onnistunut. Mitään kummoista ei kuitenkaan tehty, vaikka vapaapäivä olisi kokonaan ollut. Illasta kuitenkin käytiin kävelemässä ja nauttimassa auringonlaskusta jonkun luostarin pihalla. Täällä on muutenkin ihan sikana erilaisia kirkkoja ja luostareita. Uskonto näkyy muutenkin vanhavasti kaikkialla, katutaiteesta ihmisten koteihin ja pihoihin.

Lauantaina kello soikin puoli 5 aikoihin. Meille oli taas järjestetty reissu yhdessä muiden vaihto-oppilaiden kanssa, ja matka aloitettiin hyvin varhain aamulla. Mukana oli taas tuttuja bulgarialaisia oppilaita ja uusia oppilaita Puolasta. Tällä kertaa lähdettiin käymään Lissabonissa. Matka Bragasta Lissaboniin kesti suunnilleen 3 tuntia ja 50 minuuttia.

Ensiksi seikkailtiin Lissabonin satama-alueella. Siellä päin päästiin maistamaan Portugalin alkuperäisellä reseptillä leivottua perinne herkkua pastéis de Belémiä. Oli meinaa hyvää. Muistutti kaukaisesti maultaan riisipuuroa. Pastéis de Belém on pieni vanukas täytteinen leivos. Sitä alettiin valmistamaan vuonna 1837 pienessä Jeronimo luostarissa, joka piti reseptin kauan salaisuutenaan. Nykyään leivoksia saa kyllä ympäri maata, mutta ainut leipomo, joka valmistaa leivoksia alkuperäisellä reseptillä on tämä kyseinen leipomo Lissabonissa, josta kävimme itse herkut nappaamassa. Leipomo on saanut nimensä itse leivoksesta, joten leipomon nimi on siis Pastéis de Belém.

Seuraavaksi käytiin tutustumassa Mosteiro dos Jerónimos nimiseen luostariin, sisälle ei päästy kuitenkaan käymään. Siitä mentiin sitten itse satamaan ja ihastelimme hetken sen ympäristöä. Satamaa pitkin käveltiinkin seuraavaan kohteeseen Torre de Belémiin. Senkään sisällä ei päästy käymään, mutta hyvältä se näytti ulkoakin päin. Sen ympäristö oli muutenkin kaunis, ja sen ympärillä vilisi turisteja ja erilaisia katumyyjiä, niinkuin muissakin kohteissa.

Nähtävyykisen jälkeen meidät heitettiin bussilla Lissabonin keskustaan. Keskustassa käytiin pörräämässä vähäsen kaikkialla, mutta parasta oli kyllä torilla. Siellä oli jonkinlaiset joulukauden avajaiset. Kauheasti erilaisia joulukoristeita ja suloisia joulukojuja. Kuuma ja kylmää kaikille, erilaisia leivonnaisia, juustoja ja käsitöitä. oli kuitenkin hieman höpsöä, kun ei ollut yhtään kylmä tai tietoakaan lumesta. 20 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Ei ihan niin jouluinen fiilis, mutta nähtiin joulupukkikin.

Sitten koittikin jo paluumatkan aika. Matkalla kuitenkin pysähdyttiin Fatima nimisessä pikku kaupungissa syömässä ja katsomassa Portugalin suurinta luostarikeskusta, Sanctuary of Our Lady of Fátima. Luostari on rakennettu yhden tammen ympärille, ja sen rakentamiselle onkin syy ja tarina. Ennen koko alue oli ollut metsää. Mutta ennen toista maailmansotaa, kolme lasta oli nähtyt puun, tammen latvassa Neitsyt Marian. Maria oli kertonut lapsille kolme salaisuutta. Ensimmäinen salaisuus kertoi toisen maailmansodan tulevan. Toinen salaisuuden mukaan, jos Venäjää ei pysäytetä, pahoja asoita tapahtuu. Kolmas salaisuus jäi vähän epäselväksi eikä sen totetutumisen aikaa tiedetä, mutta sen mukaan kuitenkin kirkon johtoon nousee joskus paavi, joka onkin paha ja sitten tapahtuu jotakin pahaa. Luotari päästiin kuitenkin rakrntamaan vasta toisen maailmansodan jälkeen. Alue on kyllä todella hieno ja valtava. Se koostuukin monista eri rakennuksista. Luostari alueelta käveltiinkiin ravintolaan, ja syömisen jälkeen päästiinkin jatkamaan matkaa Bragaan. Perille saavuttiinkin joskus puolen 11 aikoihin. Oli hyvä reissu!